lemekillä oli ada ja silla
mutta oliko kainilla
vain siskonsa
kysyit
ja olivatko syvälle tunkeutuneet
keihäänkärjet
vain provokaatio feminismiä vastaan
kuin se kaikki läpikuljettavuus ja kolot
ja miehenä seisova tuuli
merenä
kaiken ottavana naisena
hukutat itseesi minut
ja minä huudan apua
ja huudan
että
en tiedä
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Oikein hyvä "vastausruno" tuohon annettuun viriketekstiin... Otit siis sen noin psykologisesti, vertauskuvallisesti. OK.
Tiivis runo. Pysyy hyvin kasassa.
Wau! Hienosti oivalsit sanattomat viestit viriketekstistä..
Siis tosi upeaa! Se on just näin, kun vähän ajattelee..Onnea ja kiitos
Hieno!
Tekisi mieli lähettää linkki tähän runoon kaikille, jotka kysyvät minulta "miten voin".
Lähetä kommentti