perjantai 15. kesäkuuta 2012

lemekillä oli ada ja silla
mutta oliko kainilla
vain siskonsa
kysyit

ja olivatko syvälle tunkeutuneet
keihäänkärjet
vain provokaatio feminismiä vastaan

kuin se kaikki läpikuljettavuus ja kolot

ja miehenä seisova tuuli

merenä
kaiken ottavana naisena
hukutat itseesi minut

ja minä huudan apua
ja huudan
että
en tiedä

4 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Oikein hyvä "vastausruno" tuohon annettuun viriketekstiin... Otit siis sen noin psykologisesti, vertauskuvallisesti. OK.

Unknown kirjoitti...

Tiivis runo. Pysyy hyvin kasassa.

kaisu marjatta kirjoitti...

Wau! Hienosti oivalsit sanattomat viestit viriketekstistä..

Siis tosi upeaa! Se on just näin, kun vähän ajattelee..Onnea ja kiitos

Salme kirjoitti...

Hieno!

Tekisi mieli lähettää linkki tähän runoon kaikille, jotka kysyvät minulta "miten voin".